Hyppää sisältöön

Jumppatytöt

Oodi suomalaiselle naisvoimistelulle

Jumppatytöt on entisten voimistelijoiden matka menneisiin ja nykyisiin kehoihin – harjoittelun, kilpailun, vertailun, arvioinnin, ilon, kauneuden, yhteisöllisyyden ja vertaisuuden äärelle.

Esitys on oodi suomalaiselle naisvoimistelulle ja kaikille, jotka ovat joskus harjoitelleet niin, että suussa maistuu metalli.

Erityiskiitos päiväkirjoille vuosina 1998–2008 ja tytöille, jotka niitä jaksoivat raapustaa ja häpeästä huolimatta säilyttää.

Teksti, ohjaus, dramaturgia, esiintyminen
Katariina Havukainen, Inkeri Hyvönen, Ella Lahdenmäki
Koreografia Antton Laine ja työryhmä
Äänisuunnittelu Roy Boswell, Murrettumeri ja työryhmä
Video: työryhmän kotivideoista ja arkistomateriaalista koostanut Liisa Mudist
Kiertueen valosuunnittelu Heikki Paasonen
Kiertueen skenografia Heikki Paasonen ja työryhmä
Kiertueen teknikko Oscar Fagerudd
Kiertueen tour manager Jukka Siurua
Kiertueen tuotanto Ella Lahdenmäki ja Katariina Havukainen
Esityskuvat Jukka Hämeenniemi / @agg_dad
Juliste Jaakko Pietiläinen

Tuotanto Teatteri Takomo

Esitystä ovat tukeneet Kansan sivistysrahasto (presidentti Tarja Halosen rahasto), Ida Aalberg -säätiö (Petra Uexküllin rahasto), Samuel Huberin taidesäätiö, Helsingin kaupunki, SKR Pirkanmaa ja SKR Uusimaa.

Esityksen jälkeen keskustelutilaisuus, kesto noin 30 min.

Mistä on kysymys?

Jumppatytöt on Teatteri Takomon tuottama esitys, joka kantaesitettiin Helsingin Minervaskolanin juhlasalissa 13.4.2024.

Teatteriesitys pohjautuu työryhmän jäsenten, nykyisten näyttelijöiden ja entisten voimistelijoiden, Katariina Havukaisen, Inkeri Hyvösen ja Ella Lahdenmäen henkilökohtaisiin kokemuksiin joukkuevoimistelun parissa.

Yleisö repeää liitoksistaan, kun Jumppatytöt-joukkueen esityksen dramaattinen, tumma paatos kasvaa sekunnin murto-osassa aerobiseksi ilotulitukseksi. Endorfiini vyöryy yli koko tyttökoulun jumppasalin.
– Emma Vainio, Helsingin Sanomat 

Jumppatytöt on esitys joka varmasti välittää vanhoille joukkuevoimistelun harrastajille juuri ne asiat, jotka lajissa ovat viehättäneet ja ehkä innostavat yhäkin. Samalla se jättää kaikille katsojille pohdiskeltavaksi yhtä liikuntalajia syvemmälle kurkottavan kysymyksen siitä, mitä vaaroja sisältyy toimintaan, jossa yhdenmukaisuuden ihanne asettuu liian vahvasti yksilöllistä kehitystä ja oman erityisyytensä ilmentämistä vastaan.
– Tuomas Rantanen, Voima