Hyppää sisältöön

Kirsikkapuisto

Kaihoisa komedia menneestä ja tulevasta

Anton Tšehovin viimeiseksi jäänyt, kypsä klassikkoteos on haikean hilpeä ja surullinen komedia. Näytelmän tapahtumapaikkana on rapistuva kartano, jossa sukupolvet kohtaavat. Muutoksen pelko, epätietoisuus ja itsekkäät pyrkimykset törmäilevät romanttiseen kaipaukseen. Kyseessä on erittäin mielenkiintoinen klassikon uustulkinta.

Miten vaikeaa onkaan irrottautua vanhasta ja kohdata uusi, kun koko maailma tuntuu olevan alituisessa liikkeessä! Yksille seuraukset ovat traagisia, toisilla käy tuuri ja on heitäkin, joita vain huvittaa koko elämän koominen karuselli. Tämä kaikki väreilee ja pulpahtelee pintaan esityksessä, joka myötäelää rakkaudella henkilöittensä kohtaloita.

Kirjoittanut Anton Tšehov
Suomennos Teemu Kaskinen
Ohjaus Helka-Maria Kinnunen
Lavastus ja valosuunnittelu Jukka Laukkanen
Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa
Pukusuunnittelu Riitta Raunio
Koreografia Sari Palmgren (vier.)
Kampaukset ja maskeeraus Riikka Hakamäki
Tarpeisto Ralina Matikainen

Näyttämöllä Antti Hovilainen, Anna Kankila (vier.), Veikko Leinonen (vier.), Salla Loper, Sari Palmgren (vier.), Jukka PeltolaInkeri RaittilaTom SalminenMika Silvennoinen, Heidi SyrjäkariSatu Turunen ja Jose Viitala 

Esitysoikeudet Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy

Tšehovin aikalaisten oli vaikea käsittää sitä, että kirjailija nimesi tekstinsä komediaksi, mutta kainuulainen versio Kirsikkapuistosta osoittaa, että reilu satavuotias näytelmä on juuri sitä.

Kajaanin jättäneen teatterinjohtaja Helka-Maria Kinnusen viimeinen ohjaustyö kainuulaisyleisölle hymyilyttää väistämättä ja jättää jäljen raikkaudellaan.

★★★★ Kainuun Sanomat, Katja Mabrouk
Lue arvio Kainuun Sanomien sivuilta

Kinnusen jäähyväisohjaus Kajaanissa ei todellakaan ole epookkia, eikä siinä seisoskella, mennä ja tulla ja haahuilla ja lausuta ah niin tuttuja repliikkejä tutun raukeasti. Kinnusen Kirsikkapuistossa juostaan, tanssitaan, biletetään, pidetään naamiaisia ja lopuksi puretaan kokonainen huvila. 

Riippumaton tuumailija, Seppo Turunen 24.9.2022
Lue blogi kokonaisuudessaan