Teatteritoiminta alkoi 118 vuotta sitten. Kajaanin teatteritoiminnan vaiheet punoutuvat kiinteästi Kajaanin kaupungin historiaan ja laajempiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin.
Teatteritoiminnan lasketaan alkaneen Kajaanin työväen näytelmäseuran ensimmäisestä ensi-illasta, joka pidettiin kaupungintalon juhlasalissa 9.12.1906. Kolme vuotta myöhemmin perustettiin Kajaanin Työväenyhdistyksen Näyttämö ja esitystoiminta siirtyi työväentalon saliin. Vuonna 1913 nimi lyheni Kajaanin Työväen Näyttämöksi ja teatteritoiminta siirtyi uudelleen perustetun kannatusyhdistyksensä tuen varaan. Kannatusyhdistykseen kuului mm. useita ammattiosastoja, sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys ja urheiluseura Kisa. Teatteritoiminta jatkui tässä muodossa vuoteen 1930, jolloin se poliittisin perustein lakkautettiin.
Välillä kaupungissa oli kaksikin teatteria, välillä ei yhtään
Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan seurauksena yhteiskuntaluokat alkoivat eriytyä toisistaan. Kajaanissa perustettiin 1917 kaupungin porvarillisen sivistyneistön piirissä Kajaanin Näytelmäseura, jonka esitykset pidettiin kaupungintalon juhlasalissa. Kaupungissa oli nyt kaksi teatteria, joiden yleisöt seurasivat esityksiä omissa taloissaan mutta joiden ohjelmistot ja esitystavat olivat koko lailla samoilla linjoilla.
Vuonna 1923 Näytelmäseuralle perustettiin kannatusyhdistys ja sen nimi vaihtui Kajaanin Teatteriksi. Taloudellisesti vaikeat vuodet seurasivat teatteria kuitenkin jatkuvasti ja esitystoiminta jouduttiin lopettamaan 1929. Kun Työväen Näyttämökin suljettiin vuotta myöhemmin, Kajaani oli seuraavat kolme vuotta ilman teatteria.
1930-luvun kukoistus ja surkeat sotavuodet
Lamakauden ja ”lapualaisvuosien” päätyttyä kajaanilaisten teatteriharrastajien keskuudessa virisi jälleen halu ryhtyä tekemään teatteria. Vuonna 1933 perustettiin Kajaanin Näyttämö, joka kokosi yhteen sekä Kajaanin Teatterin että Työväen Näyttämön entisiä näyttelijöitä. Näyttämö otti huomattavan rohkean askelen kohti ammattimaista teatteria kiinnittämällä teatterinjohtajaksi neiti Aino Mattilan Tampereen Teatterista. Mattilan tarmokkaassa luotsauksessa Kajaanin Näyttämöstä sukeutui muutamassa vuodessa mallikelpoinen pieni maaseututeatteri, joka teki kiertueita, kutsui nimekkäitä vierailijoita ja esitti vakuuttavasti niin kevyttä kuin vakavampaakin ohjelmistoa. Vuonna 1937 teatteri sai kiertuetoiminnalleen valtiontuen ja samalla tulivat määritellyiksi vakituisen henkilökunnan minimivahvuus, riittävä taiteellinen taso ja toiminnan jatkuvuus.
Talvisota katkaisi kaikkien Suomen teattereiden toiminnan, kun suurin osa miesnäyttelijöistä kutsuttiin asepalvelukseen. Välirauhan aikana Kajaanin Näyttämö ehti toimia vielä yhden toimintakauden, mutta kesällä 1941 syttynyt jatkosota antoi sille lopullisen iskun.
Sodan jälkeen uusi alku
Heti sodan loputtua Kajaanin työväenyhdistyksen teatteriväki perusti 1945 kannatusyhdistyspohjaisen Kajaanin Työväen Näyttämön. Alun taloudellisten ja taiteellisten vaikeuksien jälkeen Näyttämön toiminta alkoi 1950-luvun alussa täyttää kaikki pienen ammattiteatterin kriteerit: teatteritoiminta oli ympärivuotista ja säännöllistä, ohjelmiston taso vastasi maan muiden saman kokoisten teattereiden tasoa ja Näyttämö tuli taloudellisesti toimeen kunnan ja valtion avustamana ja pystyi maksamaan kuukausipalkkaa muutamalle vakituiselle työntekijälleen.
Näyttämön nimi vaihdettiin 1954 Kajaanin Työväen Teatteriksi. Teatteritalona toimi työväentalo, jota korjattiin ja uudenaikaistettiin valtion perusparannusmäärärahojen turvin. Teatteri kärsi kuitenkin jatkuvasta tilanahtaudesta ja viimein vuonna 1962 kaupungintalon näyttämö remontoitiin ajanmukaiseen kuntoon ja Kajaanin Työväen Teatteri muutti Kauppakadun varrella sijaitsevaan kaupungintaloon, jossa nykyinen Kajaanin kaupunginteatteri toimii vielä tänäkin päivänä.
Maakuntateatterihanke ei unohtunut sotavuosien aikana. Koko 1950-luvun ajan Kajaanin Työväen Teatteri suuntasi ahkerasti kiertueita ympäröiville maaseutupaikkakunnille. Noin puolet 1940- ja 50-lukujen esityksistä oli kiertuenäytäntöjä.
Kohti todellista ammatti- ja alueteatteria
1960-luvun loppu muodostui kahden merkittävän teatterinjohtajan ajaksi: Olavi Pikkarainen oli tarmokas ja tarkka johtaja, jonka ohjelmistovalinnat olivat järkeviä ja ajanmukaisia. Rauno Kuosmasen kaudella Kajaanin Työväen Teatterista tuli Kajaanin Kaupunginteatteri vuonna 1969. Poliittiset pölyt oli viimein karistettu ja oli aika astua entistä itsellisempään asemaan pikkukaupungin ja koko maakunnan taidelaitoksena. Teatteri säilyi kuitenkin edelleen kannatusyhdistyspohjaisena ja toimi puoliammatillisista lähtökohdista.
Vuosina 1973-1982 teatteria luotsasi sen pitkäaikaisin johtaja Kari Selinheimo. Selinheimon linja edusti näkemyksellistä teatteriajattelua ja se sai aikaan pyörteitä kajaanilaisessa kulttuurikeskustelussa. Teatteria alettiin johdonmukaisesti kehittää ammatti- ja alueteatterina. Ohjelmisto sisälsi kainuulaista elämänmenoa ja mielenmaisemaa luotaavia näytelmiä ja ajankohtaisia ulkomaisia klassikoita. Vuonna 1978 teatteri kunnallistettiin ja samana vuonna siitä tuli virallisesti Oulun läänin alueteatteri. Remontoidusta kaupungintalosta tehtiin teatteritalo vuonna 1977 ja seuraavana vuonna teatterille remontoitiin aputiloja entisestä suojeluskuntatalosta Sissilinnasta.
Teatterin maine laatuteatterina vakiintuu
Selinheimon seuraajan Hannu Tyhtilän kaudella 1982-1988 teatterin johtavana ajatuksena oli elävän vuorovaikutuksen synnyttäminen kaupungin ja ympäröivän maakunnan ihmisten kanssa ja alueellista yhteistyötä kehitettiin. Toinen merkittävä painopiste oli lapsi- ja nuorisoteatterissa. Kokeellista teatteria tehtiin mm. nuorison ja naisten näkökulmasta.
Koska teatterin henkilökunnan ensemble oli jo muotoutunut tiiviiksi ja taiteellinen työskentely oli korkeatasoista, vuosina 1988-1995 teatteria johtanut Helena Anttonen keskittyi teatterin ulkopuolisiin suhteisiin. Hän rakensi luottamukselliset suhteet alueen toisiin taidelaitoksiin, mediaan ja kaupunginhallinnon virkamiehiin. 1990-luvun alun lamaan teatteri vastasi ottamalla ohjelmistoon suurta yleisöä puhuttelevia esityksiä ja pitämällä taiteellisen tason korkeana.
Aila Lavaste jatkoi johtajakaudellaan 1995-2000 teatterin kehittämistä taiteellisena teatterina ja selkeytti samalla teatterin organisaatiota ja työskentelytapoja. Uutena teemana ohjelmistossa käsiteltiin 1990-luvun alun lamavuosien vaikutuksia perheen ja suvun ihmissuhteisiin.
2000-luvun alussa Suomen teatterikentässä kohahti, kun Kajaanin kaupunginteatterin johtoon astui Kristian Smeds. Smedsin kaudella 2001-2004 teatterin taiteellinen linja terävöityi ja teatterin itsetunto vahvistui entisestään. Ohjelmisto koostui pääosin suomalaisista, Kainuun elinoloja tarkastelevista ja yhteisöön sitoutuneista esityksistä. Kajaanin kaupunginteatterista tuli valtakunnallisesti seurattu ja näkyvä teatteri.
Vuosina 2004-2008 teatteria johtanut Ilkka Laasonen joutui pelastamaan teatterin massiivisilta taloudellisilta leikkauksilta. Prosessin seurauksena opetusministeriö nosti merkittävästi teattereille myönnettävää valtionapua. Laasosen kaudella teatterissa vieraili useita nuoria lahjakkaita taiteentekijöitä ja ohjelmistossa oli lukuisia kotimaisia kantaesityksiä.
Vuosina 2009-2015 teatterin johdossa oli Miko Jaakkola. Hänen kautensa painopisteitä olivat ajankohtaiset, alueen ihmisiä puhuttelevat aiheet, korkea taiteellinen taso ja monipuolinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa.
Vuosina 2016-2022 teatterinjohtajana toimi Helka-Maria Kinnunen.
Marraskuussa 2022 teatterin johtoon astui Anni Mikkelsson.
Kajaanin kaupunginteatteri tunnetaan rohkeasta ohjelmistostaan ja elävästä työilmapiiristään. Teatteri kuuluu Tampereen Teatterikesän vakiovieraisiin: Tampereella ovat vierailleet Huutavan ääni korvessa ja Nummisuutarit 2002, Woyzeck 2003, Hell’s Bells! 2004, Kolme sisarta 2005, Isin Talviuni ja Sexton 2006, Punainen viiva 2007, Tarpeettomia ihmisiä 2009, Paha lapsi 2012, Tänään koulun jälkeen 2015, Kirsikkapuisto 2023 ja Anna Liisa 2024.
Vuonna 2001 Yleisradio valitsi Huutavan ääni korvessa -esityksen Vuoden valopilkuksi ja vuonna 2003 Kajaanin kaupunginteatteri valittiin vuoden teatteriksi. Teatterin Tiedotuskeskus myönsi vuonna 2002 Silmänkääntäjä-palkinnon puvustonhoitaja Pirkko Paanaselle ja Suomen Teatteriohjaajaliitto antoi vuonna 2011 teatterinjohtaja Miko Jaakkolalle Thalia-palkinnon Kajaanin kaupunginteatterin johtajana tehdystä työstä ja taiteellisista ansioista ohjaajana.
Kajaanin teatteritoiminnan vaiheet vuosilukuina
Kajaanin Näytelmäseura 1906-1909
Kajaanin Työväenyhdistyksen Näyttämö 1909-1913
Kajaanin Työväen Näyttämö 1913- 1930
Kajaanin Näytelmäseura 1917-1923
Kajaanin Teatteri 1923-1929
Kajaanin Näyttämö 1933-1937
Kajaanin Näyttämö – Kainuun Maakuntateatteri 1937-1941
Kajaanin Työväen Näyttämö 1945-1954
Kajaanin Työväen Teatteri 1954-1969
Kajaanin Kaupunginteatteri 1969-1978
Kajaanin Kaupunginteatteri – Oulun läänin alueteatteri 1978-2017
Kajaanin kaupunginteatteri – alueteatteri -liikelaitos 2018
Kajaanin kaupunginteatteri – alueteatteri 2021
Teatterinjohtajia
Hugo Hytönen 1913-1914
Ragnar Länsivuori 1919-1923
Aino Mattila 1935-1940
Aulis Hämäläinen 1953-1957
Olavi Pikkarainen 1965-1968
Rauno Kuosmanen 1968-1970
Jaakko Jokelin 1971-1973
Kari Selinheimo 1973-1982
Hannu Tyhtilä 1982-1988
Helena Anttonen 1988-1995
Aila Lavaste 1995-2000
Kristian Smeds 2001-2004
Ilkka Laasonen 2004-2008
Miko Jaakkola 2009-2015
Helka-Maria Kinnunen 2016-2022
Anni Mikkelsson 2022-
Tämän sivun tiedot vuoteen 2007 saakka perustuvat Tuuli Vatulan ja Anssi Saaren kirjoittamaan historiikkiin Lausuntoa, plastiikkaa ja mimiikkiä – Sata vuotta kajaanilaista teatteritoimintaa 1906-2006.